TYYTYMÄTTÖMYYDESTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huhtikuussa 2014 kisasin ensimmäistä kertaa body fitneksessä – olin elämäni parhaassa kunnossa, mutta kisakuvia katsoessani aloin heti ensimmäisenä etsimään itsestäni niitä kohti joihin olin tyytymätön. ”Mulla ei oo käsiä” -lausahdus pääsi suustani useaankin otteeseen, ja kädet ovatkin nyt viimeisen vuoden aikana saaneet minulta paljon extra huomiota salilla. Viime vuoden puolella otin paljon ohjattuja käsitreenejä, ja oikeasti tuntui että vasta kisojen jälkeen opin treenaamaan käsiä oikein – opettelin oikeasti sietämään sitä kipua mitä käsien treenaaminen tuottaa. Tuli koettua yksi jos toinekin ahaa elämys, ja vietettyä monta treenin jälkeistä päivää niin kipeiden käsien kanssa että hyvä jos suoraksi sai, hah. Kädet kädet kädet, niiden kehitys mielessä painelin menemään.

Sitten koitti päivä kun aloin saamaan eri tahoilta kommenttia kehittyneistä käsistäni; on tullut lisää lihaa ja tekniikat ovat parantuneet. Kommentit eivät kuitenkaan tuntuneet erityisen imartelevilta, sillä vielä hetki sitten käsivarsista löysähköt paidat alkoivatkin pikku hiljaa kiristää. En ollut tyytyväinen, en vaikka olin saavuttanut jotain mitä olin halunnut. En pitänyt käsistäni vieläkään, sillä lihaksettomat ruipelot olivatkin omaan silmääni yhtäkkiä aivan kamalat ja pelkkää turhaa läskiä – mulla nimittäin juurikin kädet ovat ne minne se rasva ensimmäisenä kertyy, ja mistä se tottakai viimeiseksi lähteekin.

Näitä rakkaan ystäväni Ainon muutama viikko sitten napsimia kuvia katsoessani, aloin tosissani pohtimaan omaa tyytymättömyyttä itseeni – ja etenkin tuohon omaan ongelmakohtaani, käsiin. Kaikilla meillä nimittäin tuntuu olevan se heikko kohtamme, se josta aina löydämme vikoja. Oli niin tai näin niin ikinä ei ole hyvä. Se mikä vielä hetki sitten ärsytti, jonka muuttamisen eteen teimme töitä olisikin nyt se mitä halajamme. Ensimmäisenä peiliin katsoessamme tuo niin sanottu vika kiinnittää huomiomme, ja tuntuupa jopa että muutkin huomaavat juuri sen hunoimman puolemme. Todellisuudessa minä ainakin etsin ihmisissä ensimmäisenä niitä viehättäviä piirteitä; kaunis hymy, eloisat silmät, hyvinvoivat hiukset, pitkät jalat tai juurikin ne voimakkaan näköiset kädet.

Onko se siis sittenkään niin kamalaa jos hauikseni ei ole se imartelevin kehonosani? Ehei, ei se taida olla. Kehittyminen, itsensä haastaminen ja uuden oivaltaminen motivoivat minua treenatessa, mutta toisinaan olisi hyvä jättää se tyytymättömyys sinne käsipainojen viereen ja kävellä ulos salilta tyytyväisenä suoritukseensa ja siihen astisiin saavutuksiinsa. Niin kulutettu klisee kuin se onkin, niin toisinaan pitäisi muistaa katsoa mihin asti on jo tullut, sen sijaan että miettisi miten pitkä matka on vielä edessä. Aina ei tarvitsisi olla niin hemmetin tyytymätön, elämä on ihan liian lyhyt siihen että se pyörisi pelkästään sen ympärillä mitä en vielä ole. Jos milloinkaan ei ole hyvä, eikä mikään riitä tulee elämästä silkkaa suorittamista – tavoitteesta toiseen siirtymistä. Kunnianhimo on hieno piirre, ja itsensä kehittäminen (ainakin minulle) mielekästä ajanvietettä, mutta tämän vuoden to do -listalleni voisin ehdottomasti lisätä isomman annoksen tyytyväisyyttä itseeni ja saavutuksiini. Celebrate the small victories.

Tyytyväisyyden täyteistä uutta viikkoa!xx

Ps. Maanantait tuntuvat olevan tuotteliasta aikaa hieman pohtivimmille postauksille, mitä sanotte yes or no – pitäydytäänkö täysin asuissa ja muotihöpinöissä vai kiinnostaako tälläiset ajatuksenvirrat? Mä tykkään kirjoittaa, mutta tykkäättekö te lukea?

Pictures by Aino Mäkelä

5 kommenttia artikkeliin ”TYYTYMÄTTÖMYYDESTÄ

  1. Joo, mä ainakin tykkään lukea pohdiskelevempia tekstejä, mutta myös aika arka kirjoittamaan! Ja tää on niin totta – koskaan ei voi olla tyytyväinen… Muistan myös, kuinka viime keväänä tuskailin ”liian isojen” ruumiinosieni kanssa, mutta onneksi nykyään keskityn enemmän juurikin omien suoritusten tuomaan hyvään fiilikseen 🙂 peilikuva ei täysin miellytä vieläkään, mutta olet ihan oikeassa siinä, että elämä on ihan liian lyhyt jatkuvaan murehtimiseen! 🙂

    Tykkää

    • Taidetaan olla tän bloggaamisen kanssa aika samanlaisia, monessakin suhteessa :’) …ja tähän nyt se apina emoji!

      Voi sinua(kin) hassua, sillä mun silmään sulla on tosi sopusuhtainen & sporttinen kroppa!:-) Mutta itsehän sitä tosiaan on itselleen se pahin kriitikko. Onneksi ikä tuo edes jonkin verran viisautta & ihanaa kun huomaa pikku hiljaa keskittyvänsä niihin parhaimpiin puoliinsa ❤

      Tykkää

  2. Hassu tyttö, säähän oot upein ilmestys aina, kun oot paikalla! 🙂

    Väitin tänään miehelle, että sain jännetupentulehduksen, kun pilkoin cheddaria salaattiin. Tarttis varmaan kans reenata välillä. Etenkin tekniikkaa, jolla pilkotaan juustoa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s